Blogi muuttaa bloggeriin, tavataan siellä!

Tico ticoa kävin jo eilen ostamassakin, ei tosin vielä olemitään havaintoa että mikä siitä tulee isona... Nyt puikoilla tiesjokuinkahanmonennet sormikkat, ja huivi Purosta. Kuvia joku toinen päivä.

Toinen mukava ylätys oli Koiramme-lehti. On se vaan harmi että tässä tammikuun lehdessä esitellään aina Voittaja-näyttelyn koirat, jos esitelyssä olisi ollut Pohjoismaan Voittaja -näyttelyn koirat, olisi oma pikku-koiranen ollut kuvissa rotuaan edustamassa =) HÄN kun on pohjoismaiden kaunein rotunsa edustaja.

Kaksi ihanaa käsityökirjaa. Liittymislahjana piti olla myös puikkosetti säilytyspusseineen, mutta se tulee kuulemma jälkitoimituksena.

Virkkauksen ilo ja Suloiset sukat

Tuo sukkakirja oli aikalailla peruskauraa, mutta virkkauskirjasta löytyi heti pari toteuttamiskelpoista ideaa... =)

Sukkia olen tässä viimeaikoina kutonut... Miehelle ihan perussukkia, kun tuo aina onnistuu kaikki sukkansa rei'ittämään... Itselleni tein ihanat kotisukat joiden langan kävin hakemassa Prahasta asti...Saatumalta löysin siellä lankakaupan ja muutamia tarjouksia, maksoin kahdesta kerästä 5,50e... taisi lähteä halvalla.

Sukat on pitkähköt, aloitettu varpaista, tiimalasikantapää... Lankana Schoeller & Stahl Klassik mit teflon vaaleanpuna-harmaa -kirjava. Mukavaa lankaa neuloa ja mukavat jalassa, laminaattilattialla tosin vaarallisen liukkaat =) Tuo teflon-pinnoite varmaan syynä luistavuuteen...

Kauniina yksityiskohtana sukansuun hiirenhammasreuna.

Nyt taas tarkenee, kun on hihat ja kaikki!

Jumpperin aloitin kauluksesta, rintaan tein ylimääräisiä kierroksia ja lisäyksiä, sitten aukot hihoille, rinta ja vatsa joustinta. Lanka on Anttilan alekopasta, osittain villaa ja osittain keinokuitua.

Ihana pusero, alkuun tosin hieman kankeahko...

Toivottavasti joka ikinen bloggaaja ei ole vielä saanut, vastaanottanut, napannut, käyttänyt tätä haastetta. Mielelläni värkkäisin yllärikommentaattoreille jotain pientä kivaa jouluksi...  

Mielessä pyörii jo kaikenlaista mukavaa yllätystä
 

Salamalla ja ilman

Kumpikaan ei oikein vastaa oikeata väriä... Lankana luonnonvalkoinen SeiskaVeikka ja resoreissa 7V+ vaalealila RoseMohair.

Aika söpöt vai mitä? 3-vuotias kummityttö tykkäsi kovasti =)

Jokunen aika sitten löysin itseni ystävän yllytämänä Myrskylän Ruskovillasta. En ole mitenkään perehtynyt kyseisiin tuotteisin, mutta onnekseni myymälästä löytyi pieni nurkkakaapillinen lankoja. Yksi vyyhti sieltä lähti mukaan sunkkalangaksi, ja taitaapa asia olla nyt niin että lisää on saatava!

Langan materiaaleina on 50% suomelampaanvillaa ja 50% silkkiä. Aivan ihanaa lankaa! Pehmeää, lämmintä, epätasaista, rouheaa, oikein mielyyttävää työstää. Ihanuus pääsee parhaiten oikeuksiinsa paljaissa jaloissa.

3 puikot. Silmukoita yhteensä 52; joista 22s takana, 6s palmikoissa (x2) ja 18s etupuolella. Vahvistettu kanta. Kärjessä sädekavennus.

Pikkukoiranen on saanut uudet kotisivut omalle kennelilleen, kaikki koneella käytetty energia ja innostus on kulunut siinä hommassa. Muu aika ja energia onkin sitten mennyt koirasen asioiden huolehtimiseen; pentusuunnitelmat olivat valmiina, tulevaisuus ruusunpunainen ja koiravauvan tuoksuinen, mutta ei se sitten mennytkään niin. Joudun nyt etsimään uutta urosta (todella haasteellista ja turhauttavaa), ja kaikki muukin tuntuu menevän mönkään. Pikkukoiranen joutui laihdutuskuurille jalostustarkastuksen kovien sanojen vuoksi.

Ja kaiken huipuksi, (tämä on ehkä loppujen lopuksi kaikken mitättömin asia, mutta loukkasi minua silti), joku kurjimus on matkinut meitä koiran nimen suhteen. Pikkukoirasen rotu on harvinainen (n. 300 yksilöä Suomessa), ja meidän hauvalla on ihana nimi. Suomalainen, vanhanaikainen, huomiota herättävä, hupaisa, naapurin lasten mielestä jopa ruma. Olen tavannut yhden samannimisen koiran elämäni aikana (olin jo minennyt omani siinä vaiheessa, ja olen sentään kuullut jos jonkinmoisia koirannimiä työssäni eläintarvikeliikkeessä ). Nyt kuitenkin rotujärjestön listalla komeilee samanniminen pentu. Meidän koira on olut kovasti esillä rotujärjestön sivuilla, kotisivuillaan ja blogissaan, joten en usko että sama nimi on sattumaa. On ihan ymmärrettävää että on monta Onnia, Minniä, Kikiä, Viliä, Pikiä ja Pimua, mutta että toinen ****. Aaargh!

Olen kuitenkin saanut kovasti aikaan kaikenlaista iltaisin telkkarin äärellä näpertäessäni. Pitäsi kai ottaa kamera kauniiseen käteen ja kuvata tuotoksia...

Sata
100

Vielä puuttuu tositositosi monta...

...jos meinaan oikeasti tehdä tästä parisängyn peitteen, niin valmiina on vasta vajaa 1/4...

Mutta aika kauniita ovat...

Lähestulkoon kaikissa on vaaleanpunaista, tai ainakin jonkinlaista punaista. Ja jokaiseen olen pyrkinyt laittamaan myös ainakin yhden valkoisen kierroksen, se hieman tasoittaa tuota muuten niin kirjavaa joukkoa.

Hieman hakusessa on vielä palojen yhteenliittäminen. Näin yhdessä blogissa kivan idean, valkoisilla ketjusilmukoilla kasattu peitto näyttää ilmavalta ja raikkaalta. Saattaa olla että teen sen niin.

1 paketti Sirmione- sukkalankaa sinikirjava (200g)
1 paketti Sirmione- sukkalankaa punakirjava (200g)
1 paketti Malibu Special -keinokuitulankaa vaaleanpunainen-harmaa (400g)

Mies saa tuosta sinisestä sukat ja sormikkaat, luultavasti teen tuosta punaisesta itselleni samat parit. Malibusta saattaa tulla vaikkapa hihatin.

Sain taas omaa satoa, tällä kertaa viinimarjoja omalta takapihalta:

Voiko näin paljon ollakaan...

Viime syksynä pensaille tehtiin 'nuorennusleikkaus', ja isäni varoitteli että satoa tuskin tulee. Ihmetykseksemme hän oli väärässä, ja marjoja tuli valtavasti. Pensaat ovat pieniä, joten yksittäiset oksat kiemursivat maata myöten raskaasta painosta. Kolmesta pensaasta tuli 2 isoa ämpärillistä marjoja, toinen isälleni ja toinen mummulle. Mustat viinimarjat säästän itselleni hyytelöksi =)