Olen ihan unohtanut kertoa, olen ollut vuodenvaihteesta asti tupakoimatta. Siis reilu 3kk, neljännesvuosi. Tiedän, se ei ole vielä mikään kummoinen aika, mutta olen silti ylpeä itsestäni.

Mies on ollut tupakoimatta pian 2 vuotta, minulla tämä tuli vähän jälkijunassa. No pääasia että tuli. Mietin asiaa ainakin vuoden verran, mutta en ollut tarpeeksi rohkea aloittaakseni lakkoa. Tai siis, minä en ole lakossa, vaan olen lopettanut tupakoinnin, toistaiseksi. En ole tehnyt itseni kanssa sopimuksia ikuisesta savuttomuudesta, vaan elän hetken kerrallaan ilman tupakkaa. Nyt tiedän että pystyn lopettamaan, jos tulee pakottava tarve (esim vauvahaaveita joskus). Lopettaminen on kyllä sujunut niin helposti että oikein ihmetyttää. Muutaman nikotiinipurkan söin ekoilla viikoilla, ja se siitä sitten.

Muistan kun kerroin vuoden alussa kaikille että nyt loppuu sauhuttelu, niin lähes jokainen tietysti kyseli vauvasta. Sellaista ei siis ole vielä tulossa. Mieheni sisko ei sanonut oikeastaan mitään koko asiasta, ja kun itse sille huomautin että vauvaa ei siis ole tulossa, niin sisko tokaisi siihen että 'No ei tullut kyllä mieleenkään, että teille tulisi vauva!!' Tämä on siis samainen miehen sisko josta olen kertonut aiemminkin. Siinä taas huomasin, miten kiinni on veljessään, ja kuinka pikkupoikana tätä vielä pitää. Sisko ei ehkä tajuakaan miten loukkaava tuo lause oli.

*****

Minulla piti olla tänään mukavaa menoa illalla. Bongasin  Hepsin blogista julkisen neuletapaamisen Korian ABC:llä. Olin jo viikoja mielessäni hykerrellyt että tuonne menen ihan varmasti, ihanaa tavata muita käsityöihmisiä, vaihtaa vinkkejä, ihastella toisten käsitöitä, shoppailla lankoja Novitalla ja ehkäpä herättää pientä kummastusta ja paheksuntaa kylän nuorisossa... =)

No täällä kökötän töissä kassan takana, iltaan saakka. Että se siitä siiten :( Tosin, tämän postauksen jälkeen kaivan sukantekeleen kassista ja toivon että tänään olisi mahdollisimman vähän asiakkaita...