Onpas tullut pidettyä pitkä tauko tässä blogissa...

Pikkukoiranen on saanut uudet kotisivut omalle kennelilleen, kaikki koneella käytetty energia ja innostus on kulunut siinä hommassa. Muu aika ja energia onkin sitten mennyt koirasen asioiden huolehtimiseen; pentusuunnitelmat olivat valmiina, tulevaisuus ruusunpunainen ja koiravauvan tuoksuinen, mutta ei se sitten mennytkään niin. Joudun nyt etsimään uutta urosta (todella haasteellista ja turhauttavaa), ja kaikki muukin tuntuu menevän mönkään. Pikkukoiranen joutui laihdutuskuurille jalostustarkastuksen kovien sanojen vuoksi.

Ja kaiken huipuksi, (tämä on ehkä loppujen lopuksi kaikken mitättömin asia, mutta loukkasi minua silti), joku kurjimus on matkinut meitä koiran nimen suhteen. Pikkukoirasen rotu on harvinainen (n. 300 yksilöä Suomessa), ja meidän hauvalla on ihana nimi. Suomalainen, vanhanaikainen, huomiota herättävä, hupaisa, naapurin lasten mielestä jopa ruma. Olen tavannut yhden samannimisen koiran elämäni aikana (olin jo minennyt omani siinä vaiheessa, ja olen sentään kuullut jos jonkinmoisia koirannimiä työssäni eläintarvikeliikkeessä ). Nyt kuitenkin rotujärjestön listalla komeilee samanniminen pentu. Meidän koira on olut kovasti esillä rotujärjestön sivuilla, kotisivuillaan ja blogissaan, joten en usko että sama nimi on sattumaa. On ihan ymmärrettävää että on monta Onnia, Minniä, Kikiä, Viliä, Pikiä ja Pimua, mutta että toinen ****. Aaargh!

Olen kuitenkin saanut kovasti aikaan kaikenlaista iltaisin telkkarin äärellä näpertäessäni. Pitäsi kai ottaa kamera kauniiseen käteen ja kuvata tuotoksia...